Tulonsiirroilla tarkoitetaan kansantaloudessa tulojen siirota yhdeltä tulonsaajalta toiselle. Tärkeimpiä tulonsiirtoja ovat suomalaisessa yhteiiskunnassa eläkkeet, lapsilisät, opintotuki ja toimeentulotuki. Ne kuuluvat kaikki tärkeään osaan sosiaaliturvaa. Tulonsiirrot rahoitetaan veronmaksajiien avulla. Keskivertoihminen maksaa veroissa tulonsiirtoja yleensä elämänsä aikana yhtä paljon, kuin on itse niiiitä saanut. Tuet voidaankin ajatella ”lainana” jonka valtio antaa henkilölle.
Suomessa on yksi maailman parhaimmista sosiaaliturvaverkoista ja henkilökohtaista tukea yksilö saakin paljon elämänsä aikana. Nuoruuteen ja lapsuuteen liittyvät lapsilisät, opiskeluaikaan opintoraha ja -tuki. Vanhana kansaneläkelaitos maksaa eläkettä. Kaikki nämä tuet ja niihin liittyvät palvelut kustannetaan valtion kassasta verovaroin.
Tulonsiirrot Suomi
Suomessa tulonsiirtoja käytetään myös tuloerojen tasoittamiseen. Tätä menetelmää kutsutaan toiselta nimeltään progressiiviseksi verotukseksi. Progressiivinen verotus tarkoittaa sitä, että tulojen kasvaessa myös veroaste kasvaa. Suomessa tilastokeskuksen mukaan kolme viidesosaa suomalaisista saa enemmän tulonsiirtoja, kuin maksaa veroa. Vähiten tienaavien kymmenen prosentin osuus tulonsiirroista on jopa 75 prosenttia. Suurituloisilla vastaava osuus jää vain noin 10 prosenttiin.
Tilastokeskuksen mukaan kuitenkin suurin osuus tulonsiirroista on eläkkeet. Eläkkeet muodostavat valtaosan kaikista tulonsiirroista suurimmassa osaa tuloluokista. Tulonsiirrot hyödyttävät yleisesti eniten pienituloisia, mutta kuitenkin euromäärältään suurimmat tulonsiirrot menevät toiseksi alimpaan tulokymmenykseen. Toiseksi alin tulokymmenes saa n. 12 000 euroa enemmän tukia vuosittain, kuin alin tulokymmenes. Progressiivisen verotuksen takia parhaiten tienaava kymmenen prosenttia maksaa eniten veroja ja jää tulosiirtojen ohella pahiten ”miinukselle”. Ansiotulo-, pääoma- ja kunnallisveroja joutuvat he maksamaan noin 28 000 euroa enemmän kuin saavat tulosiirtoa. Suurituloisten tulonsiirrot ovat lähes kokonaan eläkkeitä, sillä esimerkiksi työttömyystukea he usein eivät tarvitse.
Tulosiirtojen ongelmat
Yksi huolta aiheuttanut aihe on viime vuosina ollut uusi tuloluokka. Tuloluokka koostuu niistä ihmisistä, jotka ovat pääasiassa tulonsiirtojen vastaanottajia, eivätkä koskaan pääse nettomaksajiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että he saavat elämänsä aikana tulonsiirtoja enemmän kuin maksavat valtiolle.
Monelle tähän sosiaaliluokkaan kuuluvalle on erilaisia syitä kyseiselle pitkäaikaistyöttömyydelle, joillekin se on yksinkertainen työkyvyttömyys jonkin henkisen tai fyysisen vamman takia, toisille taas ei. Ilmiö on siitä huolta aiheuttava sillä tulonsiirtojen nettosaajien määrä kasvaa, jos määrä kasvaa liikaa voi nykyaikainen ja hyväksi todettu sosiaaliturvaverkko katketa. Tämä sosiaaliturvaverkon tuhoutuminen on todella huono asia siksi, että sitä oikeasti tarvitsevat kärsivät kyseisessä tilanteessa eniten.
Mitä tapahtuisi kansantaloudelle jos työssäkäyvää väestöä ei ole maksamaan työssä käymättömän tulonsiirtoja. Tulonsiirtojärjestelmän ongelmia on se, että siitä on kehittynyt nettosaajien silmissä yksinkertaisesti vain raha-automaatti. Tulonsiirtojärjestelmä nähdään vain automaattina josta saa rahaa ”kaikkea kivaa varten”, vaikka se pitäisi nähdä järjestelmänä joka auttaa ihmisen takaisin työelämään. Vuodesta 2000 vuoteen 2020 asti tulonsiirtojärjestelmän nettosaajien, eli niiden jotka saavat enemmän tulonsiirtoja kuin maksavat määrä on kasvanut paikoin noin 68 prosenttia. Ongelmia lisäävät myös Suomesta pois muuttavat työikäiset ihmiset.
Viime vuosina ollaan kuitenkin saatu tulonsiirtojärjestelmän menoja kuriin, esimerkiksi maahanmuuton ansiosta nettomaksajien määrä on kasvanut. Myös sosiaalikulttuuri on tehnyt ihmisistä enemmän aktivoituneita työnhaun ja sen tekemisen kannalta. Tulonsiirtojen väärin käytön ongelma on se, että se myös lisää epäarvoisuuden tunnetta nettomaksajien ja saajien välillä. Ei kenestäkään ole kiva maksaa veroja, jos tietää ettei verotuloilla saada yhteiskunnalle parasta mahdollista vastiketta.